Suomi on hyvinvointi- ja palveluyhteiskunta. Kärjistäen tämä tarkoittaa sitä, että odotamme yhteiskunnan tarjoavan meille kaikki palvelut, ilman että meidän itse tarvitsee tehdä mitään. Kun sama asenne koskee myös liikuntaa, tilanne on shakki-matti – liikuntaa kun nyt vaan ei voi ulkoistaa muiden tehtäväksi. Nykypäivänä valtaosa kansalaisista liikkuu kaikilla mittareilla mitattuna hälyttävän vähän.

Helmasyntimme on vastuun pakoilu. Tämä koskee paitsi liikuntaa, myös vastuuta omista lapsistamme. Kaadamme vastuun omasta ja lasten liikkumattomuudesta jonkun toisen – yleensä yhteiskunnan – niskaan.

Liikkumattomuudesta on julkaistu tämän vuoden aikana useita mielenkiintoisia tutkimuksia. Aurinkokuningas Juhani “Tami” Tamminen tiivistää niiden kaikkien yhteisen sanoman osuvasti: “Liikkumattomuus on kansallinen katastrofi!”

Liikkumattomuudella on myös hyytävät taloudelliset seuraukset. UKK-Insituutin johtaja, lääkäri Tommi Vasankari arvioi, että liikkumattomuuden suorat kustannukset ovat tällä hetkellä jopa 4 miljardia euroa vuodessa. Tämä tekee noin 1 000 euron kustannukset asukasta kohti. Lieneekö sattumaa, että tilastojen mukaan 2000-luvulla sosiaali- ja terveyskustannukset ovat kasvaneet 1385 eurolla asukasta kohti. 15 vuodessa kulut ovat tuplaantuneet.

Asian tärkeys on huomattu, ja tilanteen selvittämiseen on panostettu aikaa ja tutkimustunteja. Ehdotuksiaan ovat antaneet niin opetusministeri Krista Kiurun selvitysryhmä (Tulevaisuuden peruskoulu -julkaisu), emeritusprofessori Lea Pulkkinen (Innostava koulupäivä -selvitys) kuin Liikuntapolitiikan tulevaisuuden suuntaviivoja arvioiva ja valmisteleva työryhmä. Ryhmillä on omat intressinsä ja lähtökohtansa, mutta lopputulema on kaikilla samanlainen.

Toimenpide-ehdotusten mukaan harrastustoiminta pitäisi saada osaksi koulupäivää. Tämä kuulostaa meillä WAU:ssa hyvin tutulta. Mikä olisi perheiden kannalta helpompaa kuin se, että lapset voivat harrastaa omalla koulullaan, koulupäivän yhteydessä? Iltaisin perheet voisivat viettää aikaa yhdessä, sen sijaan että lapsia kuljetellaan harrastuksiin.

Myös muissa Pohjoismaissa painitaan samojen ongelmien edessä. Tanskassa on päätetty lisätä tunti liikuntaa jokaiseen koulupäivään. Malli on järkevä, mutta perustuu määräykseen. Voisiko meillä samantyyppinen malli toimia vapaaehtoisesti? Meillä nimittäin on jo nyt keinot muuttaa koulupäivän rakennetta. Valta on rehtoreilla ja hyviä, toimivia malleja on kokeiltu ympäri Suomea, erilaisissa kouluissa.

Pelkkä tahtotila ja mahdollisuus eivät kuitenkaan riitä, vaan tarvitaan toimintaa ja tekijöitä. Ovatko urheiluseurat ja muut järjestöt valmiita tuomaan toiminnan koulupäivän yhteyteen? Ketkä ovat kiinnostuneita niistä lapsista, jotka haluavat harrastaa liikuntaa ilman kilpailuja tai otteluita? Onko rehtoreilla ja kunnan virkamiehillä aikaa hoitaa organisointiin liittyviä käytännön asioita?

Kuten varmaan arvasit, me WAU ry:ssä hoidamme sekä byrokratian että lasten liikuttamisen. Ilmoittautumiset, ohjaajat, vakuutukset. Tuntisuunnitelmat, tilastoinnit ja palautekyselyt. Miksi? Siksi, että meidän tarkoituksena on saada ihan jokainen lapsi liikkumaan enemmän. Tunti liikuntaa jokaiseen koulupäivään!

Pelkkä koulupäivään istutettu liikunta ei kuitenkaan riitä. Tarvitaan arkiliikuntaa: kävelyä, pyöräilyä, pelailua, pihaleikkejä.

Tutkimusten mukaan pysymme paikallaan 76 % valveillaoloajastamme. Mitä jos me kaikki ryhtyisimme kantamaan vastuuta itsestämme, ja näyttäisimme samalla hyvää esimerkkiä lapsille ja nuorille? Käyttäisimme läppäriä vaikka kuntopallon päällä heiluen ja vähentäisimme ruudun ääressä vietettyä aikaa. Kävisimme välillä lähikaupassa kävellen tai ajaisimme auton parkkitalon toiseen kerrokseen, eikä siihen ihan oven eteen. Liikkumisen lisäämiseksi ei vaadita urheilutekoja, vaan yksinkertaista arkiliikkumisen lisäämistä.

Kumpaan sinä olet valmis: lisäämään liikuntaa vai tuplaamaan sosiaali- ja terveysbudjetin vielä toistamiseen tulevien vuosien aikana? On turha puhua lasten harrastusmaksujen kalleudesta, jos me aikuiset olemme valmiita maksamaan omasta laiskuudestamme yli tuhannen euron laskun vuodessa. Sille rahalle voisi keksiä muutakin käyttöä.

Rami Luomanpää
WAU ry
Toiminnanjohtaja

http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2015/liitteet/tr08.pdf

http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2015/liitteet/tr06.pdf?lang=fi

http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2015/liitteet/okm8.pdf?lang=fi

http://www.liikuntaneuvosto.fi/files/347/VLN_liituraportti_150317.pdf

http://bot.fi/uvv

http://yle.fi/urheilu/lahes_kaikki_2054-vuotiaat_suomalaiset_ovat_masentavan_surkeita_lihaskunnoltaan/7815043

http://www.iltasanomat.fi/urheilu/art-1426675666362.html

Muita julkaisuja:

Siirry arkistoon